Stipendiaattien kokemuksia

Esko Peura, stipendiaatti Varsovassa.

2019 - ESKON RAPORTTI

SPYL valitsi keväällä 2 stipendiaattia Suomesta Polonicumiin Varsovan yliopiston kesäkurssille elokuussa 2019. Pääsin jatkamaan Puolan kielen opiskelua, mistä olen hyvin kiitollinen. Stipendiaattivaihto toimii yhteistyössä Varsovan Puola-Suomi seuran kanssa ja heidän tulee olla jonkun Suomi-Puola yhdistyksen jäseniä. Olen ollut pitkään jäsen Teuvan Puola -yhdistyksessä.

Stipendi kattoi opiskelun ja asumisen. Kun saavuin Varsovan lentokentälle, oli Jukka siellä vastassa ja hänen asiantuntevalla opastuksella matkasimme Varsovan keskustaan majapaikkaani. Asuin yksityisessä kaksiossa Okopova -kadulla Wolan kaupunginosassa. Maisemia hallitsivat korkeat kerrostalot ja uudet pilvenpiirtäjät. Päivittäin viilletin hyvin ruuhkaisella Aleja Solidarnoscilla kohti vanhaa kaupunkia ja sieltä kävellen yliopistolle. Sopeutumistani nopeutti se, että Varsova oli jo ennestään hieman tuttu.

Opiskelut aloitettiin reippaasti tasotestillä. Perusteita jo osaavana lehtori sijoitti minut ryhmään, joka oli jo haasteellisempi. Sisukkaasti tartuin opiskeluun ja selvitin loppukokeenkin mallikkaasti. Töitä jouduin todella tekemään, joten vapaa-ajan ongelmia ei tullut. Tietenkin on selvää, että kuullun ymmärtämisessä ja oman puheen tuottamisessa riittää edelleen paljon työsarkaa. Huomasin pian, että sanavarastoa täytyy myös laajentaa ripeästi. Ilahduttavaa on ollut huomata, miten vähitellen alkoi ymmärtää lisää tekstejä ja puhetta.

Opiskelu tapahtui Dobra -kadulla kielten laitoksella hyvin modernissa uudessa rakennuksessa. Vastapäätä sijaitsi erikoinen ja moderni yliopiston pääkirjasto, jonka laaja kattopuutarha oli nähtävyys. Varsinainen kielten opiskelu tapahtui klo 9-12.30. Ryhmän vastaavan opettajan lisäksi 2 muuta opettajaa vieraili viikottain. Toinen opettaja oli haaste nopean puherytmin vuoksi. Opettajat olivat hyvin ammattimaisia ja opiskelu siten intensiivistä ja tehokasta. Englannin kieltä yritettiin välttää, mutta hetkittäin sitä tarvittiin selvittämään jokin tilanne. Oman ryhmäni opiskelijat edustivat 8 eri kansallisuutta. Kaukaisin opiskelutoveri tuli Hong Kongista. Yliopistolla oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja kurssin aikana ystävystyin muun muassa australialaisen ja brasilialaisen kanssa. Kielikylvyn lisäksi opimme myös toistemme kulttuureista.

Iltapäivällä lounastauon jälkeen klo 13.30-17.00 oli erilaisia työpajoja Puolan kielestä, kulttuurista, kirjallisuudesta ynnä muuta. Koin hyvin hyödyllisiksi fonetiikan työpajat. Kielen opiskelun lisäksi saimme varsin kattavan kuvauksen Puolan historiasta ja kulttuurista. Iltapäivän tuntien jälkeen oli 2-3 kertaa viikossa vielä mahdollisuus katsoa jokin kiinnostava elokuva.

Yliopisto järjesti myös vierailuja ja museokäyntejä. Olen lähes fanaattinen museoiden ystävä, joten Varsovalla oli paljon tarjottavaa. Erikoismuseoista julistemuseo (Muzeum Plakatu) oli monipuolinen ja upea. Valomainosmuseo (Muzeum Neonow) tavoitti hienosti menneen ajan kuvaa. Nalle Puh kolpakon kanssa taisi nousta monen suosikiksi! Elokuun alussa kiirehdin jo omatoimisesti Varsovan kansannousun museoon. Aihe oli isosti esillä mediassa, sillä tapahtumista tuli 75 vuotta 1.8.2019. Kävin myös Polin museossa, jonka arkkitehti on suomalainen. Elokuun aikana tutuksi tulivat myös Kuninkaanlinna, Lazienki -puisto ja upea Wilanowin palatsi puutarhoineen. Varsovassa riittää kauniita puistoja, upeita kirkkoja, palatseja, kiinnostava Pragan alue ynnä muuta. Oma lukunsa on runsas kahvila- ja ravintolakulttuuri.

Klassisen musiikin ystävänä kävin Oopperassa kuulemassa Verdin Korsarz -teoksen konserttiversiona. Varsovan Filharmoniassa koin osana - Chopin i jego Europa -festivaalia virtuoottisen sello- ja pianosolistin konsertin. Musiikki tuli monella tavalla vastaan kurssin aikana. Polonicumin päättäjäisissä ryhmä opiskelijoita esitti Poloneesin. Sen esittäminen tällä kerralla tuntui haikealta, sillä edessä oli uusien ystävien hyvästeleminen. Suosittelen lämpimästi Polonicumia kaikille Puolan kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille!

Esko Peura

2019 HENRIIKAN RAPORTTI (VARSOVASSA ELOKUUSSA)

Vietin elokuun aurinkoisen helteisessä Puolan Varsovassa puolan kieltä opiskellen. Motivaationa puolan opiskelulle ja Puola-harrastukselle ylipäätään ovat toimineet alunperin Puolan jalkapallomaajoukkue ja Kamil Stoch. Olen aina ollut suuri penkkiurheilija ja vuonna 2012 ihastuin televisiovastaanottimen kautta kotiyleisönsä edessä pelanneeseen, Robert Lewandowskin johtamaan maajoukkueeseen. Puola-innostusta syvensi entisestään Adam Małyszin suksien jäljissä liitänyt sympaattinen Stoch, jota olen päässyt monena talvena kannustamaan Lahden mäkimontussa yhdessä muiden valkopunamielisten kanssa.

Puolan seikkailuni alkoi jo Helsingistä, josta matkustin aamulaivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Baltian halki Varsovaan. Penkillä puutuneet istumalihakset ja nukkumattomat pikkutunnit olivat ehdottomasti kaikkien niiden kauniiden maisemien ja säästetyn rahan ja luonnon arvoiset. Takaisin tulin samaa reittiä, ja ehdinpähän bussia vaihtaessani tutustua myös Vilnan kaupunkiin.

Kurssin alussa suoritimme tasotestin, joka ohjasi minut ryhmään kolme, vähän osaaviin aloittelijoihin. Tasoltaan ryhmä oli sopiva, ei tullut tylsistyttyä alkeisiin tai vastaavasti mentyä liian nopeasti. Haasteitakin tuli vastaan, joskin niistä päästiin yhdessä uskomattoman mukavien kurssilaisten ja kahden ryhmäämme ohjanneen opettajan kanssa yli. Oppituntien ja iltapäivien vapaaehtoisten kulttuuririentojen välissä suuntasimme yhdessä kurssikaverien kanssa lähistön kahviloihin lounastamaan ja käymään läpi tunnilla opittua.

Kuukauden päätteeksi asioin kaupassa kuin kaupassa, kieltäydyin kohteliaasti kirjoittamasta nimeäni ties mihin papereihin ja juttelin Suomesta ja suomalaisista mäkihyppääjistä Radomin turismitoimistossa - kaikkea tätä suhteellisen, joskin yllättävän sujuvalla puolalla.

Majoituin SPYL-suhteiden kautta löydetyn perheen vanhimman tytön kanssa samassa asunnossa Ursynówissa, noin kymmenen kilometriä Varsovan keskustasta. Läheiseltä metropysäkiltä pääsi kaupungin sydämeen parissakymmenessä minuutissa ja käytinkin erittäin halpaa ja toimivaa julkista liikennettä paljon kuukauden aikana. Kämppikseni oli todella mukava ja valmis auttamaan kaikessa, vaikkemme asunnossa paljoa yhdessä ehtineetkään viettää aikaa.

Rakastan Varsovaa kaupunkina, ja vaikken sinänsä kauheasti suurkaupungeista pidäkään, Varsovaan saapuminen ja siellä kuukauden asuminen oli kuin olisi kotiin tullut.

Kesäkurssilta sain tehokkaasti kehittyneen kielitaidon lisäksi uusia ystäviä, parhaina samaan tasoryhmään päätyneet naiset Trinidad ja Tobagosta sekä Brasiliasta. Heidän kanssaan oli helppoa ja kevyttä jutella, vaikka olimme täysin eri kulttuureista kotoisin ja ikänikin puolesta olisin melkein voinut olla vaikka heidän (tai vaikka kuinka monen muun kurssilaisen) lapsensa. Tapasin myös jo aiemmin netissä tavattua läheistä ystävää, joka esitteli Varsovan eri ulottuvuuksia, kuten kesäisen hengailun Veiksel-joen varrella auringon laskiessa ja lähiseudun parhaat kasvisruokaravintolat. Mieleenpainuvia olivat myös Legia-fanina Legia Varsovan kotiottelut ja yleisurheilun Puolan mestaruuskisat, joita varten matkasin junalla läheiseen Radomin kaupunkiin. Puolan Kouvolaksikin tituleeraamani Radom yllätti lämpöisen vastaanottavaisine ihmisineen ja hienosti järjestettyine kisoineen (vaikka ainoa ruoka, jota penkkiurheilijoille tarjottiin oli peripuolalaiseen tyyliin makkara ja suolakurkku...).

Kaiken kaikkiaan elokuu 2019 oli yksi kaikkien aikojen seikkailuista minulle, enkä ole koskaan unohtava sitä. Liiankin nopeasti ohi juosseen kuukauden tunnusbiisiksi nousi nopeasti kielikurssilla ja varsinkin Legian kotistadionilla moneen kertaan tunteikkaasti hoilattu Czesław Niemenin kappale Sen o Warszawie ja varsinkin sen alku:

Mam tak samo jak ty,

Miasto moje a w nim:

Najpiękniejszy mój świat

Najpiękniejsze dni

Zostawiłem tam kolorowe sny.

(Hyvin vapaasti käännettynä:

Minulla, kuten sinullakin

on kaupunki, jossa on

kaunein maailmani,

kauneimmat päiväni.

Jätin sinne värikkäät unelmani.)

Maailman parasta Varsovaa kaivaten, muistijälkiä lämmöllä vaalien ja unohtumattomasta mahdollisuudesta kiittäen,

Henriikka Toivola

2018 - PIRJON RAPORTTI

Viime keväänä sain Suomi-Puola Yhdistysten Liiton stipendin puolan opiskeluun Varsovan yliopiston Polonicum kurssilla elokuussa 2018.

Apuraha kattoi myös vuokran. Asuin kaksiossa Wolan kaupunginosassa Okopova-kadulla. Kävin samoissa ruokakaupoissa ja kuljin ruuhka-aikoina samoilla raitiovaunuilla ja busseilla kuin työssä käyvät naapurinikin. Arjessa oli tapailtava puolan kieltä. Vaikka Varsova on suurkaupunki, ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Bussissa ei seniorin tarvinnut koskaan seistä! Parhaansa teki myös Kiljusen perhe, seuran puheenjohtaja Pawel Kiljunen ja hänen vanhempansa. Jukka ja Pawel hakivat lentokentältä ja auttoivat käytännön asioissa sekä opastivat kaupungilla mm. Pragassa, johon halusin tutustua. Karjalais-puolalaista vieraanvaraisuutta, jota lämmöllä muistelen.

Oppitunnit pidettiin Dobralla, uusien kielten laitoksella klo 9.30 - 12.15. Lounastauon jälkeen 13.30-17.00 oli työpajoja mm. ääntämisestä, puolan kielestä ja nykymusiikista, kulttuurista, kirjallisuudesta, huumorista. Oli filmejä, luentoja ja museokäyntejä, myös viikonloppuisin. Kielen lisäksi Puolan historia ja kulttuuri tulivat tutuiksi.

Polonicum ja arkkitehtuuriltaan ultramoderni ja värikäs uusi Biblioteka Uniwersytecka ovat vastapäätä toisiaan Dobra-kadulla. Molemmissa on hienot kattopuutarhat upeine näkymineen Veikselille, kaupunkiin ja Stare Miastoon. Katolle oli hauska piipahtaa vaikka lounastauolla tai varhain aamulla.

Varsovassa riittää nähtävää ja tekemistä. On upeita palatseja, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, kirkkoja, taidetta ja yöelämää sekä kauniita puistoja. Julkinen liikenne on hyvin järjestetty. Lisäksi se on yli 70-vuotiaille varsovalaisille ja EU-kansalaisille kuten minulle ILMAISTA!

Bardzo lubie Warsawe! Myös nuoret pitivät Varsovasta kovasti. Suosittelen hakemaan stipendiä. Tänä vuonna meitä oli 24 maasta. Unohtumaton elokuu!

Pirjo Valkeapää

Malgosia Sadecka, stipendiaatti Suomessa

8.-29.8.2019 RAPORTTI

Helsinkiin menin Elizan kanssa. Hän on minun serkkuni ja hän meni siellä ruotsin kurssille. En ollut ensimmäistä kertaa Suomessa, olin siellä muutama vuosi sitten minun perheeni kanssa. Tulimme torstaina, ja lentokentällä Titta Tossavainen ja Marjukka Mäyry tervehtivät meitä ja veivät meidät asuntoomme. Titta antoi minulle suomen oppikirjan ja sitten Kaija Hyvönen-Rajecki tuli ja antoi Elizalle ruotsin oppikirjan.

Olimme Helsingissä viikkoa aikaisemmin, koska haluisimme aikaa tutustua kaupunkiin. Tuolla viikolla kävimme esimerkiksi Suomen kansallismuseossa, Designmuseossa, Temppelinaukion kirkossa, katsoimme Finlandia-taloa ja Helsingin kaupunginorkesterin taloa ja kävelimme paljon. Myöhemmin kävimme myös monissa muissa paikoissa, esimerkiksi Suomenlinnassa ja Alvar Aallon studiossa,

Ensimmäisen viikon aikana Titan aviomies, Matti, vei meidät Gumbostrandiin Sipooseen. Siellä oli kokous ja he kutsuivat meidät. Se oli erittäin mukavaa.

Seuraavalla viikolla minun ja Elizan kurssit alkoivat. Sen viikon tiistaina olimme Porvoossa Titan ja Kaijan kanssa. Olimme ensin useissa kaupoissa, mukaan lukien yksi suklaakauppa, ja Titta osti meille paljon makeisia. Olimme myöhemmin Porvoon tuomiokirkossa. Eliza lähti takaisin Puolaan viikkoa ennen minua, joten torstaista olin kolmannen viikon yksin. Sillä viikolla kävin kurssin lisäksi Hämeenlinnassa Titan ja Marjukan kanssa. Olimme hyvin vanhassa puistossa (Aulanko) ja meillä oli siellä piknik. Titta näytti minulle koulun, jossa hän oli opiskellut. Vietin loppuviikon kurssilla. Se oli hyvin kiva ja opin paljon. Minun opettajani nimi oli Alfred. Hän oli hyvin sympaattinen ja kohtelias ja minusta hän on hyvin hyvä opettaja. Minun ryhmäni ei ollut liian suuri eikä liian pieni, niinpä työskentely ryhmissä oli tehokasta. Eliza on myös tyytyväinen kurssiinsa.

Haluan vielä kiittää spyliä tästä stipedendistä ja Tittaa, Marjukkaa ja Kaijaa ja Mattia siitä, että he auttoivat meitä niin paljon ja että voimme nähdä muutakin kuin Helsingin.

Małgosia Sadecka

Dorota Jankowska, stipendiaattina Suomessa

1.-28.9.2019 RAPORTTI

Olen hyvin tyytyväinen oleskeluuni Suomessa. Asiat, joista me keskustelimme kurssilla olivat käytännöllisiä. Kurssin ansiosta tutustuin enemmän suomen kulttuuriin: sananlaskut, puhekieli, taide (arkkitehtuuri), elämä (työn, lapsen hoito hakeminen).

Opettaja selvitti kieliopin asiat (partisiipit) loogisesti. Me opiskelimme usein pienissä ryhmissä. Opettaja rohkaisi meitä lausumaan. Kurssi laajensi minun kielitaitoni.

Kun olin Helsingissä, katselin osaa suurta kaupunkia, kävin pareissa taidemuseoissa. Asuin mukavassa asunnossa. Pystyin menemään kurssille ja kaupunkiin nopeasti, kaikki oli lähellä.

Kaikki ihmiset olivat avuliaita, vieraanvaraisia, hyväntahtoisia minulle.

Olen iloinen, koska katselin myös Hameenlinnaa, Sibeliuksen syntymäkotia ja Aulankoa. Kurssin jälkeen kävin tutustumassa myös Rauman vanhaan kaupunkiin.

Oleskelu Suomessa oli kiva kokemus minulle. Puolalaiset usein luulevat, että pohjoismaalaiset ovat sulkeutuneet. Minusta ei se totta, he ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia.

Kotiinpaluun jälkeen, olen jatkanut suomen opiskelua. Varmasti tulen vielä Suomeen.

Dorota Jankowska

2018 - NATALIAN JA URSZULAN RAPORTTI

Moi kaikille!

Me, venäläisen filologian maisteri työskentelevä suomalaisessa kirjanpidossa Torunissa ja Varsovan yliopiston kolmannen vuoden geologian opiskelija haluaisimme kirjoittaa kielikurssistamme ja kokemuksistamme Helsingissä. Me molemmat olemme opiskelleet suomea lehtorin, Jukka Kiljusen kanssa Skypessä noin 1-1,5 vuotta ja sen jälkeen meidät oli valittu kielistipendiaateiksi Suomessa.

Periaatehan Towarzystwo Polska-Finlandian kursseilla on se, että Suomi-Puola Yhdistysten Liiton stipendiä tarjotaan ehdokkaille siinä järjestyksessä kuin heillä on maksettuja oppitunteja. Se tietysti kannustaa pitkäjänteiseen opiskeluun.

Vähän sattumalta, ei kuitenkaan täysin, olimme molemmat ilmoittautuneet samalle kurssille. Niinpä ilmestyimmekin Helsinkiin samana päivänä (yksi päivä ennen kurssin alkua), mutta eri teitä ja eri paikkoihin. Vastaanottomme oli varmaan pieni ongelma juhannusviikovaihteen sunnuntaina, mutta Kaija Hyvönen-Rajeckin ja Marjukka Mäyryn taitavan organisaation ansiosta pääsimme asuntolaan hyvin nopeasti, melkein samaan aikaan. Isona mukavuutena koko stipendin aikana olivat kaupunkikortit.

Asuimme kaupunginosassa (Koskelassa) melko kaukana Helsingin laajalti ymmärrettävästä "elämästä", joten päivittäiset matkat bussilla (yllättävän nopealla) olivat välttämättömyytenä. Lippujen lisäksi saimme ensimmäisenä päivänä valmiiksi myös ruokatarpeet. Kaija oli huolehtinut, ettemme kuolleet nälkään sinä tuloiltana, mistä olimme tietysti erittäin kiitollisia hänelle.

Sen lisäksi saimme Kaijalta sähköpostin, jossa oli muutamia käytännön vinkkejä Helsingissä oleskeluun, ja ilmoitus, että aina tarvittaessa voimme soittaa sekä Marjukalle että Kaijalle. Tämä sai meidät tuntemaan olomme varmaksi ja mukavaksi koko oleskelun ajan. Stipendikurssin lopussa Kaija kutsui meidät myös ravintolaan aamiaiselle, mikä todisti yhä enemmän, että meidän kaikesta hyvinvoinnistamme pidettiin huolta. Olemme hyvin kiitollisia Suomi-Puola Yhdistysten Liiton huolenpidosta.

Mutta ennen kaikkea kursseista: opettaja (Inkeri Jääskeläinen) uhkui energiaa ja innostusta. Hän yritti aina selittää kaiken mahdollisimman hyvin ja oli tietysti varovainen, ettei käytä englantia. Silloin tällöin tapahtui kuitenkin, että joku pyysi selitystä englanniksi - tälläisissa tilanteissa ei myöskään ollut mitään ongelmaa. Miellyttävän opettajan lisäksi pitää arvostaa myös kurssin sisältöä.

Hyödynsimme tätä paljon käytännön kieliopin suhteessa. Ryhmä oli suuri, joten mahdollisuutta puhua ei ollut paljon. Siitä huolimatta opettaja oli aina halukas esittämään esimerkiksi oikeaa ääntämistä ja korjaamaan meitä, jos sanoimme muutenkin jotain väärin.

Ei voi silti sanoa, että puhumisharjoitukset puuttuivat kokonaan. Välillä työskentelimme pareissa tai hieman suuremmissa ryhmissä käymällä lyhyitä keskusteluja yksinkertaisista aiheista. Sellaiset lisäykset tyypillisesti kieliopillisiin kysymyksiin olivat mukavana elementtinä puhekieleen tutustumisessa.

Ja, jos puhumme jo puhekieleen tutustumisesta, kurssituntien ja kotiläksyjen tekemisen ulkopuolella, emme tietenkään ole istuneet koko ajan asuntolassa! Selvä juttu, että kaikkialla voi tulla toimeen englannin kielellä, mutta me yritimme aina reippaasti pärjätä suomeksi. Olo koko ajan suomenkielisessä ympäristössä kehitti tietenkin paljon ymmärtämistaitoa ja opetti sanastoa kaikista aihepiireistä. Tämän kaikki hyödyt kielitaidon kehitykselle voi varmaan huomata vasta jälkeenpäin.

Meillä oli paljon tutustumismahdollisuuksia, ei ainoastaan sellaisissa paikoissa kuin karaokeklubit (joissa vietimme muutaman erittäin hienon illan), vaan myös viikonlopun aikana, nopeasti järjestetyllä retkellä kaupungin länsiosaan. Toinen meistä oli ollut täällä jo aiemmin, siksi liikkuminen Helsingissä oli helpompaa.

Olemme nähneet kuuluisan Sibelius-monumentin, kuuntelimme myös miellyttävää konsertia Temppeliaukion kirkossa. Seuraava retkemme oli Suomenlinnaan. Oli melkoinen helpotus, että voimme päästä sinne lautalla ilmaiseksi kaupunkikortin ansiosta.

Mitä liittyy saaren nähtävyyksiin, mielipiteemme ovat vähän erilaisia. Toinen piti enemmän Sotamuseosta ja toinen - Lelumuseosta. Me molemmat olemme kuitenkin sitä mieltä, että kannatti mennä sinne.

Hieno kokemus oli myös mennä Wanaja Festivalille Hämeenlinnaan. Siellä oli paljon artisteja, mutta eniten odotimme Cheekiä. Oli tosi mukava viettää koko päivä kuuntelemassa suomalaista musiikkia livenä, pääasiallisesti nuoremman sukupolven edustajien esityksissä.

Yhteenvetona kirjoitamme vain, että olemme molemmat tosi tyytyväisiä. Suosittelemme kaikille tämän Towarzystwo Polska-Finlandian kursseilla suomea opiskeville SPYL:n myöntämän stipendin käyttöä Helsingin kesäyliopistossa. Pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen, koska se kannattaa!

Lähetämme sydämellisiä terveisia kaikille Suomi-Puola Yhdistysten Liiton jäsenille – sekä Puolassa Towarzystwo Polska-Finlandian toiminnassa mukana oleville.

Natalia Rogowicz ja Urszula Chatys