Stipendiaattien kokemuksia
2022 - Brian Fleming
Polonicum
Olen jo muutaman vuoden opetellut puolan kieltä. Kiinnostus lähti alun perin siitä, että Puola sijaitsee Itämeren etelärannikolla, siis Suomen lähialueella. Ensimmäisen Puolassa käynnin jälkeen vuonna 2017, motivaationi muuttui laatuaan, kun rakastuin Krakovan kaupunkiin ja sen asukkaisiin, ja olen sen jälkeen käynyt useasti Krakovassa pikkuhiljaa kartuttamassa puolan taitoni paikallisessa yksityiskoulussa.
Otan mielelläni vastaan kaikki mahdollisuudet parantaakseni kielitaitoni tässä kauniissa mutta (ainakin minulle) erittäin vaikeassa kielessä. Joten tänä keväänä hain Suomi-Puola -yhdistysten liitosta stipendin Varsovan yliopiston Polonicumin 67:lle kesäkurssille ulkomaalaisille puolan opiskelijoille. Polonicum on yliopiston keskus puolaa vieraana kielenä opiskelijoille ja sijaitsee Varsovan keskustassa lähellä vanhaa kaupunkia, kadulla Krakowskie Przedmieście, siis yliopiston vanhalla kampusalueella.
Sain stipendin, josta kiitokset erityisesti opettajalleni Joanna Michalczykille Krakovassa ja myös liiton hallitukselle, jonka jäseneen, Esko Peuraan myös tutustuin kurssilla, kun hänkin opiskeli yksityisenä opiskelijana tänä kesänä Polonicumissa.
Kurssi kesti neljä viikkoa elokuussa. En ollut parhaimmillaan kurssin aikana, osittain siitä syystä, että koko ajan lämpötila Varsovassa oli minulle aivan liian korkea (joka päivä 28̶ 32 astetta, vielä kuumempana iltaisin asunnossa, kun ilta-aurinko tulvi aina sisään). Vietin melkein koko kuukauden valittamassa jostakin (etunenässä paahtavasta helteestä), mutta nyt jälkeen päin kaipaan jo takaisin Varsovaan.
Alku oli tosi hankalaa, kun melkein kaikki asunnossa oli mielestäni pielessä. Ensimmäisenä iltana yritin nukkua olohuoneessa, jossa oli leveämpi sohvasänky kuin makuhuoneessa. Mutta yöllä oli outo ääni huoneen katolta läheltä asunnon ovea (ei kuullut päiväsaikaan katumelun takia), ja en saanut unesta kiinni. Joten siirryin pikku makuuhuoneeseen, jossa oli kapeampi nukkumisalusta sohvasängyssä. Pystin nukkumaan siellä, mutta ei kovin hyvin, kun ei ollut tilaa käsilleni.
Seuraavana iltana kävin seuran yhteysmiehen Varsovassa, Jukka Kiljusen kanssa suomalaisessa rintamamiestalossa kauniilla toisen maailman sodan jälkeen rakennetulla alueella tapaamiseen Jukan johtaman Puola-Suomi ̶seuran päämajassa. Sen jälkeen Jukka ja hänen vaimonsa Lidia auttoi minua laittamaan makuuhuoneen sohvasängyn leveäksi sängyksi. Kaikki tuntui menevän parempaan suuntaan.
Mutta melkein heti, kun makasin sänkyyn, se hajosi ja vietin yön tasapainoilemassa kuin kuilun reunalla toisella puolella sänkyä. Sunnuntaina me saatiin Jukan ja Lidian avulla sänkyä hajotettua niin, että patjaosat makasivat tukevasti lattialla. Sen jälkeen pystyin nukkumaan ihan hyvin joka yön.
Sitten alkoi eka viikon koettelemus Polonicumissa. Epäilen, että alun perin minut laitettiin B2-ryhmälle, joka oli minulle liian vaativa, erityisesti olosuhteissa, joissa kärsin jatkuvasta kuumuudesta, ei ollut missään ilmastointia, huoneiden akustiikka oli tosi huono ja ryhmä oli valtavan iso (ehkä 25 opiskelijaa). Yleensä viihdyn paremmin pienissä porukoissa. Siihen voidaan lisätä se tosi seikka, että en saa ihmisten puheesta puolaksi tolkkua, jos en pysty näkemään puhujan kasvoja, ja kun oli niin iso ryhmä tietenkään en pystynyt nähdä opettajan kasvoja kuin muutamia hajanaisia sekunteja kerrallaan.
Loppujen lopuksi kävelin ulos ryhmästä eka perjantaina, kun en kestänyt stressiä enää. Minut sitten siirrettiin B1-ryhmään, mikä oli mainio idea. Toisesta maanantaista alkaen pystyin osallistumaan paremmin ryhmän työskentelyyn, vaikka kuumuus, huono akustiikka ja melua lähellä olevasta remontista vielä jatkuivat muuttumattomina. Minusta opetus oli hyvä ja opettaja asiallinen, jopa mukava. Kaikki siinä ryhmässä oli minulle kertausta, mutta se oli pelkkä hyväksi, kun suurin haasteeni puolan kielessä on pitkään ollut puheen ymmärtäminen. Nyt sain harjoitella sitä taitoa sopivassa ryhmässä.
Oheisohjelmassa oli mielenkiintoisia työpajoja ynnä muita. Mutta organisaatio oli mielestäni tosi kaoottista. Esimerkki siitä oli käynti Varsovan kansannousun museossa. Piti alkaa tunti päivän opetuksen jälkeen. Niin suunnittelin, että minun on aika syödä ja sitten osallistua retkeen. Sitten siinä aamuna, kun piti iltapäivällä käydä ryhmässä museossa, aikataulu muutettiin niin, että olisi jäänyt vain 15 minuuttia löytämään ja syömään lounasta. Joten en lähtenyt mukaan. Myöhemmin toisena päivänä etsin omin päin ja kävin yksin museossa. Se oli loppujen lopuksi hyvin lähellä asuntoani. Museossa oli ilmeisesti ilmastointia, ainakaan ei ollut paahtavan kuumaa siellä.
Yksi onnistunut iltapäivätoiminta oli ryhmä, jonka johti kaupungin museon edustaja. Se oli tosi hauska. Hän laittoi meidät ryhmiin ja pidettiin Varsovaan liittyvä sanastokilpailu. Nautin siitä suuresti. Myös viimeisenä sunnuntaina kävin ryhmän kanssa Polinissa, siis Puolan juutalaisten historian museossa. Ensimmäisen Krakovassa käynnin jälkeen minulla on ollut erityinen kiinnostus Puolan juutalaisten historiaan, joten vierailu Polinissa oli yksi huippukohta Varsovan matkasta. Rakennus on mahtava ja tosi kaunis sisältä. Jukka kertoi, että sen oli suunnitellut suomalainen arkkitehti (nimeä en muista). Varmasti palaan Poliniin tulevaisuudessa, kun esitelmä on erittäin laadukas ja mielenkiintoinen, mutta aivan liian iso yhdelle käynnille. Väsyn helposti museoissa.
Suurimman osan iltapäivistä vietin tutustumassa omin päin Varsovaan. Se on minulle ehkä vähän liian iso kaupunki, mutta tylsää se ei ole. Kun ajattelee, että se piti rakentaa kokonaan uudelleen toisen maailman sodan jälkeen, ei voi muuta kuin ihailla. Yhtenä lauantaina kävin Eskon kanssa yliopiston kirjaston kahvilassa, jossa hän haastatteli minua. Sitten lähdettiin kävelemään kirjaston kuuluisalla katolla, jonne on istutettu kaunis puisto. Nautin siitä.
Edeltävänä päivänä olin tavannut vanhan ystävän Krakovasta, joka nykyään asuu Varsovassa. Kävimme syömässä yhdessä pikkuisessa aasialaisessa ravintolassa, johon olin tutustunut aiemmassa vierailussa Varsovassa. Olin törmännyt ravintolaan ihan sattumalta pari päivää aiemmin, kun en tiennyt, että se sijaitsee näin lähellä yliopistoa. Viime kerta olin ollut toisen ystävän opastamana ja en oppinut katuja tai etäisyyksiä ollenkaan.
Parin viikon päästä kirjoituspäivästä olen palaamassa Puolaan. Matkalla vietän pari päivää Varsovassa, kun haluan käydä eräässä antikvariaatissa, joka oli suljettuna koko elokuun. Silloin oli ikkunassa kaksi kirjaa, jotka haluan ehdottomasti ostaa. Yksi lempikirjailijoistani on Isaac Bashevis Singer, mutta olen lukenut häntä vain englanniksi. Ikkunassa oli kaksi hänen kirjaansa puolaksi. En ole löytänyt vastaavia mistään muualta. Lienevätkö siellä vielä syyskuun lopussa? Toivon niin ainakin. Kokonaisen kirjan lukeminen puolaksi on haaste, johon en ole vielä pystynyt vastaamaan. Mutta toivo elää. Mielestäni kuukauden opiskelu Varsovassa ei voi muuta kuin auttaa päämäärän saavuttamisessa. Olen kiitollinen mahdollisuudesta, jonka Liitto antoi minulle parantamaan puolan kielen taitoani ja samalla tutustua paremmin eurooppalaiseen suurkaupunkiin.
2022 - Marceli Korbin
26. kesäkuuta lensin Suomeen minun ensimmäiselle kokonaan itselliselle matkalle, kielistipendiaattini osana. Ilmoittauduin suomen kielen suulliseen, edistyneille soveltuvaan
kurssiin Helsingin seudun kesäyliopistolla, joka tapahtui Eiran alkuislukiossa. En järjestänyt matkaa täysin yksin; kurssin ja asunnon (sekä yllättävästi vähän ruokaa) hankki minulle Titta Tossavainen, Suomi-Puola Yhdistysten Liiton puheenjohtaja. Ensimmäsienä päivänä hän kutsui minut kotiinsa ja valmisti täyttä päivällistä, jälkiruoan ja teen kanssa. Asuin
ylioppilastalossa Latokartanossa, jossa minulla oli minimalistinen huone. Kurssi oli mielenkiintoinen. Yhteensä ryhmässä oli meitä 10, mukaan lukien ihmiset koko
maailmasta (vaikka paitsi minua vain yksi muu osallistuja ei asunut vakituisesti Suomessa). Meidän opettaja oli taas tosi hyväntuulinen ja antoi meidän ensimäisellä tunnilla ehdottaa aiheita seuraaville päiville. Minun suosikki aihe oli tietysti musiikki, koska sain puhua suomalaisista lempimuusikoistani, joita edes opettajani ei ollut tuntenut. Luulen, että siellä sain eniten levittää siipeni puhuen suomea. Tietysti paitsi opiskelua Suomessa sain myös käydä kivoissa paikoissa ja katsella nähtävyyksiä. Kaupungissa kuljin busseilla, raitiovaunuilla ja metrolla; julkinen liikenne järjestetään Helsingissä tosi hyvin. SPYL:in puheenjohtaja oli antanut minulle HSL-kortin, jolla sain kulkea millä tahansa Stadissa ja sen vieressä. Helsingin parhaisiin näkemiini paikkoihin kuuluvat: Kauppatori, Suomenlinna, Kiasma, Oodi, Seurasaari, Hietaranta, Linnanmäki ja Tekniikan museo. Kävin myös Tallinnassa (laivalla) ja Porvoossa (SPYL:in varapuheenjohtaja Esko Peuran kanssa). Matka tapahtui kesänä, siis sää oli tosi lämmintä ja lähes koko ajan aurinkoista (satoi vettä
vain kerran). Yöt olivat kirkkaita ja valoisia, mitä en ollut koskaan kokenut Puolassa; pari kertaa palasin asuntoon keskiyön jälkeen, enkä silloin pelännyt mitään ulkona. Yhtenä yönä
en ollenkaan mennyt nukkumaan, joten voisin katsoa koko ”yötöntä yötä”; jo neljältä aamulla aurinko paistoi asuntoa kohti. Palasin Puolaan 8. heinäkuuta. Haluaisin joskus muuttaa Suomeen ja minua ilahduttaa, että sain kokea, miten viihtyisin, varsinkin eläen yksin. Kun katson matkalla otettuja valokuvia, tajuan olleeni siellä todella iloinen.
PS: matkalla puhuin vain suomea suomalaisten kanssa!
2022 - Sylwia Pękała
Puola-Suomi Seura lähettää joka vuosi 2 ihmistä kielikursille Suomeen. Kurssimaksun ja asunnon maksaa Suomi-Puola Yhdistyksen Liitto. Tänä vuonna minä sain tämän palkinnon.
23.heinäkuutta lensin Helsinkiin. Kurssin teemana oli ”Tuppisuusta suupaltiksi-suomen puhekielen kurssi”, ja sen kesti 25:stä heinäkuuta 3:nteen elokuuta.
Meidän kurssirymässämme on OLI 14 ihmistä amerikkalaisia, brittiläisiä, ruotsalaisia, algerialaista ja minä – Puolasta. Kurssin johti Hanna Paloneva. Kurssin aikana harjoittelimme suullista kielitaitoa ja keskustelua. Me puhuimme tietysti paljon suomea. Oppituntien aiheet olivat erilaisia, esim. ravintola, kauppa, perhe. Me pelasimme myös pelejä käyttäen opettajan materiaaleja. Sen ansiosta, että osallistuin kurssiin olen oppinut ymmärtämään paremmin suomea. Ääntämiseni on parantunut myös.
Suomessa oleskeluni aikana asuin yliopistokylässä rauhallisella alueella. Koska halusin tutustua Suomeen mahdollisimman paljon, joka päivä katselin erilaisia kaupungin nähtävyyksiä. Kävelin Helsingin kaduilla, ihailin kaupungin rakennuksia, muistomerkkejä, puistoja. Näin Senaatintorin, Helsingin kaupunginmuseon, Uspenskin katedraalin, Temppeliaukion kirkon. Kävelin Esplanadin puistossa ja Sibeliuksen puistossa, jossa katselin Sibelius-monumenttia. Ammatiltani kirjastohoitajana kävin tietysti Oodi-kirjastossa ja Kansalliskirjastossa. Minun täytyy myöntää, että Kansalliskirjasto miellytti minua enemmän. Menin myös lautalla Suomenlinnaan. Tämä historiallinen merilinnoitus teki minuun suuren vaikutuksen.
Titta Tossavaisen ansiosta olin myös Hämeenlinnassa; Sibeliuksen syntymäkoti ja keskiaikaisen seikkailu Hämeen linnassa.
Hämeenlinnan lähellä sijaitsee Aulangon näkötorni ja puisto. Upea näkymä metsiin ja järville jää mieleeni kauaksi aikaa.
Ja lopuksi paras: Suomi kuten kuvassa eli Porvoo. Värikkäät puutalot ja mukulakivikadut – todella mahtavaa!
Oleskeluni Suomessa oli upea kokemus minulle. Näin maan, jossa ihmiset elävät sopusoinnussa luonnon kanssa, maan, joka on niin lähellä Puolaa, mutta silti meille,puolalaisille, niin tuntematon.
Nyt haluaisin kertoa kaikille, kuinka mielenkiintoinen ja kaunis maa on Suomi. Syksyn aikana minulla on tarkoitus järjestää työpaikallani Suomi -aiheinen ilta kirjastomme käyttäjille ja muulle yleisölle.
Suuret kiitokset SPYL:lle, että voin olla siellä!
Esko Peura, stipendiaatti Varsovassa.
2019 - ESKON RAPORTTI
SPYL valitsi keväällä 2 stipendiaattia Suomesta Polonicumiin Varsovan yliopiston kesäkurssille elokuussa 2019. Pääsin jatkamaan Puolan kielen opiskelua, mistä olen hyvin kiitollinen. Stipendiaattivaihto toimii yhteistyössä Varsovan Puola-Suomi seuran kanssa ja heidän tulee olla jonkun Suomi-Puola yhdistyksen jäseniä. Olen ollut pitkään jäsen Teuvan Puola -yhdistyksessä.
Stipendi kattoi opiskelun ja asumisen. Kun saavuin Varsovan lentokentälle, oli Jukka siellä vastassa ja hänen asiantuntevalla opastuksella matkasimme Varsovan keskustaan majapaikkaani. Asuin yksityisessä kaksiossa Okopova -kadulla Wolan kaupunginosassa. Maisemia hallitsivat korkeat kerrostalot ja uudet pilvenpiirtäjät. Päivittäin viilletin hyvin ruuhkaisella Aleja Solidarnoscilla kohti vanhaa kaupunkia ja sieltä kävellen yliopistolle. Sopeutumistani nopeutti se, että Varsova oli jo ennestään hieman tuttu.
Opiskelut aloitettiin reippaasti tasotestillä. Perusteita jo osaavana lehtori sijoitti minut ryhmään, joka oli jo haasteellisempi. Sisukkaasti tartuin opiskeluun ja selvitin loppukokeenkin mallikkaasti. Töitä jouduin todella tekemään, joten vapaa-ajan ongelmia ei tullut. Tietenkin on selvää, että kuullun ymmärtämisessä ja oman puheen tuottamisessa riittää edelleen paljon työsarkaa. Huomasin pian, että sanavarastoa täytyy myös laajentaa ripeästi. Ilahduttavaa on ollut huomata, miten vähitellen alkoi ymmärtää lisää tekstejä ja puhetta.
Opiskelu tapahtui Dobra -kadulla kielten laitoksella hyvin modernissa uudessa rakennuksessa. Vastapäätä sijaitsi erikoinen ja moderni yliopiston pääkirjasto, jonka laaja kattopuutarha oli nähtävyys. Varsinainen kielten opiskelu tapahtui klo 9-12.30. Ryhmän vastaavan opettajan lisäksi 2 muuta opettajaa vieraili viikottain. Toinen opettaja oli haaste nopean puherytmin vuoksi. Opettajat olivat hyvin ammattimaisia ja opiskelu siten intensiivistä ja tehokasta. Englannin kieltä yritettiin välttää, mutta hetkittäin sitä tarvittiin selvittämään jokin tilanne. Oman ryhmäni opiskelijat edustivat 8 eri kansallisuutta. Kaukaisin opiskelutoveri tuli Hong Kongista. Yliopistolla oli opiskelijoita ympäri maailmaa ja kurssin aikana ystävystyin muun muassa australialaisen ja brasilialaisen kanssa. Kielikylvyn lisäksi opimme myös toistemme kulttuureista.
Iltapäivällä lounastauon jälkeen klo 13.30-17.00 oli erilaisia työpajoja Puolan kielestä, kulttuurista, kirjallisuudesta ynnä muuta. Koin hyvin hyödyllisiksi fonetiikan työpajat. Kielen opiskelun lisäksi saimme varsin kattavan kuvauksen Puolan historiasta ja kulttuurista. Iltapäivän tuntien jälkeen oli 2-3 kertaa viikossa vielä mahdollisuus katsoa jokin kiinnostava elokuva.
Yliopisto järjesti myös vierailuja ja museokäyntejä. Olen lähes fanaattinen museoiden ystävä, joten Varsovalla oli paljon tarjottavaa. Erikoismuseoista julistemuseo (Muzeum Plakatu) oli monipuolinen ja upea. Valomainosmuseo (Muzeum Neonow) tavoitti hienosti menneen ajan kuvaa. Nalle Puh kolpakon kanssa taisi nousta monen suosikiksi! Elokuun alussa kiirehdin jo omatoimisesti Varsovan kansannousun museoon. Aihe oli isosti esillä mediassa, sillä tapahtumista tuli 75 vuotta 1.8.2019. Kävin myös Polin museossa, jonka arkkitehti on suomalainen. Elokuun aikana tutuksi tulivat myös Kuninkaanlinna, Lazienki -puisto ja upea Wilanowin palatsi puutarhoineen. Varsovassa riittää kauniita puistoja, upeita kirkkoja, palatseja, kiinnostava Pragan alue ynnä muuta. Oma lukunsa on runsas kahvila- ja ravintolakulttuuri.
Klassisen musiikin ystävänä kävin Oopperassa kuulemassa Verdin Korsarz -teoksen konserttiversiona. Varsovan Filharmoniassa koin osana - Chopin i jego Europa -festivaalia virtuoottisen sello- ja pianosolistin konsertin. Musiikki tuli monella tavalla vastaan kurssin aikana. Polonicumin päättäjäisissä ryhmä opiskelijoita esitti Poloneesin. Sen esittäminen tällä kerralla tuntui haikealta, sillä edessä oli uusien ystävien hyvästeleminen. Suosittelen lämpimästi Polonicumia kaikille Puolan kielestä ja kulttuurista kiinnostuneille!
Esko Peura
2019 HENRIIKAN RAPORTTI (VARSOVASSA ELOKUUSSA)
Vietin elokuun aurinkoisen helteisessä Puolan Varsovassa puolan kieltä opiskellen. Motivaationa puolan opiskelulle ja Puola-harrastukselle ylipäätään ovat toimineet alunperin Puolan jalkapallomaajoukkue ja Kamil Stoch. Olen aina ollut suuri penkkiurheilija ja vuonna 2012 ihastuin televisiovastaanottimen kautta kotiyleisönsä edessä pelanneeseen, Robert Lewandowskin johtamaan maajoukkueeseen. Puola-innostusta syvensi entisestään Adam Małyszin suksien jäljissä liitänyt sympaattinen Stoch, jota olen päässyt monena talvena kannustamaan Lahden mäkimontussa yhdessä muiden valkopunamielisten kanssa.
Puolan seikkailuni alkoi jo Helsingistä, josta matkustin aamulaivalla Tallinnaan ja sieltä bussilla Baltian halki Varsovaan. Penkillä puutuneet istumalihakset ja nukkumattomat pikkutunnit olivat ehdottomasti kaikkien niiden kauniiden maisemien ja säästetyn rahan ja luonnon arvoiset. Takaisin tulin samaa reittiä, ja ehdinpähän bussia vaihtaessani tutustua myös Vilnan kaupunkiin.
Kurssin alussa suoritimme tasotestin, joka ohjasi minut ryhmään kolme, vähän osaaviin aloittelijoihin. Tasoltaan ryhmä oli sopiva, ei tullut tylsistyttyä alkeisiin tai vastaavasti mentyä liian nopeasti. Haasteitakin tuli vastaan, joskin niistä päästiin yhdessä uskomattoman mukavien kurssilaisten ja kahden ryhmäämme ohjanneen opettajan kanssa yli. Oppituntien ja iltapäivien vapaaehtoisten kulttuuririentojen välissä suuntasimme yhdessä kurssikaverien kanssa lähistön kahviloihin lounastamaan ja käymään läpi tunnilla opittua.
Kuukauden päätteeksi asioin kaupassa kuin kaupassa, kieltäydyin kohteliaasti kirjoittamasta nimeäni ties mihin papereihin ja juttelin Suomesta ja suomalaisista mäkihyppääjistä Radomin turismitoimistossa - kaikkea tätä suhteellisen, joskin yllättävän sujuvalla puolalla.
Majoituin SPYL-suhteiden kautta löydetyn perheen vanhimman tytön kanssa samassa asunnossa Ursynówissa, noin kymmenen kilometriä Varsovan keskustasta. Läheiseltä metropysäkiltä pääsi kaupungin sydämeen parissakymmenessä minuutissa ja käytinkin erittäin halpaa ja toimivaa julkista liikennettä paljon kuukauden aikana. Kämppikseni oli todella mukava ja valmis auttamaan kaikessa, vaikkemme asunnossa paljoa yhdessä ehtineetkään viettää aikaa.
Rakastan Varsovaa kaupunkina, ja vaikken sinänsä kauheasti suurkaupungeista pidäkään, Varsovaan saapuminen ja siellä kuukauden asuminen oli kuin olisi kotiin tullut.
Kesäkurssilta sain tehokkaasti kehittyneen kielitaidon lisäksi uusia ystäviä, parhaina samaan tasoryhmään päätyneet naiset Trinidad ja Tobagosta sekä Brasiliasta. Heidän kanssaan oli helppoa ja kevyttä jutella, vaikka olimme täysin eri kulttuureista kotoisin ja ikänikin puolesta olisin melkein voinut olla vaikka heidän (tai vaikka kuinka monen muun kurssilaisen) lapsensa. Tapasin myös jo aiemmin netissä tavattua läheistä ystävää, joka esitteli Varsovan eri ulottuvuuksia, kuten kesäisen hengailun Veiksel-joen varrella auringon laskiessa ja lähiseudun parhaat kasvisruokaravintolat. Mieleenpainuvia olivat myös Legia-fanina Legia Varsovan kotiottelut ja yleisurheilun Puolan mestaruuskisat, joita varten matkasin junalla läheiseen Radomin kaupunkiin. Puolan Kouvolaksikin tituleeraamani Radom yllätti lämpöisen vastaanottavaisine ihmisineen ja hienosti järjestettyine kisoineen (vaikka ainoa ruoka, jota penkkiurheilijoille tarjottiin oli peripuolalaiseen tyyliin makkara ja suolakurkku...).
Kaiken kaikkiaan elokuu 2019 oli yksi kaikkien aikojen seikkailuista minulle, enkä ole koskaan unohtava sitä. Liiankin nopeasti ohi juosseen kuukauden tunnusbiisiksi nousi nopeasti kielikurssilla ja varsinkin Legian kotistadionilla moneen kertaan tunteikkaasti hoilattu Czesław Niemenin kappale Sen o Warszawie ja varsinkin sen alku:
Mam tak samo jak ty,
Miasto moje a w nim:
Najpiękniejszy mój świat
Najpiękniejsze dni
Zostawiłem tam kolorowe sny.
(Hyvin vapaasti käännettynä:
Minulla, kuten sinullakin
on kaupunki, jossa on
kaunein maailmani,
kauneimmat päiväni.
Jätin sinne värikkäät unelmani.)
Maailman parasta Varsovaa kaivaten, muistijälkiä lämmöllä vaalien ja unohtumattomasta mahdollisuudesta kiittäen,
Henriikka Toivola
2018 - PIRJON RAPORTTI
Viime keväänä sain Suomi-Puola Yhdistysten Liiton stipendin puolan opiskeluun Varsovan yliopiston Polonicum kurssilla elokuussa 2018.
Apuraha kattoi myös vuokran. Asuin kaksiossa Wolan kaupunginosassa Okopova-kadulla. Kävin samoissa ruokakaupoissa ja kuljin ruuhka-aikoina samoilla raitiovaunuilla ja busseilla kuin työssä käyvät naapurinikin. Arjessa oli tapailtava puolan kieltä. Vaikka Varsova on suurkaupunki, ihmiset ovat ystävällisiä ja kohteliaita. Bussissa ei seniorin tarvinnut koskaan seistä! Parhaansa teki myös Kiljusen perhe, seuran puheenjohtaja Pawel Kiljunen ja hänen vanhempansa. Jukka ja Pawel hakivat lentokentältä ja auttoivat käytännön asioissa sekä opastivat kaupungilla mm. Pragassa, johon halusin tutustua. Karjalais-puolalaista vieraanvaraisuutta, jota lämmöllä muistelen.
Oppitunnit pidettiin Dobralla, uusien kielten laitoksella klo 9.30 - 12.15. Lounastauon jälkeen 13.30-17.00 oli työpajoja mm. ääntämisestä, puolan kielestä ja nykymusiikista, kulttuurista, kirjallisuudesta, huumorista. Oli filmejä, luentoja ja museokäyntejä, myös viikonloppuisin. Kielen lisäksi Puolan historia ja kulttuuri tulivat tutuiksi.
Polonicum ja arkkitehtuuriltaan ultramoderni ja värikäs uusi Biblioteka Uniwersytecka ovat vastapäätä toisiaan Dobra-kadulla. Molemmissa on hienot kattopuutarhat upeine näkymineen Veikselille, kaupunkiin ja Stare Miastoon. Katolle oli hauska piipahtaa vaikka lounastauolla tai varhain aamulla.
Varsovassa riittää nähtävää ja tekemistä. On upeita palatseja, viihtyisiä kahviloita ja ravintoloita, kirkkoja, taidetta ja yöelämää sekä kauniita puistoja. Julkinen liikenne on hyvin järjestetty. Lisäksi se on yli 70-vuotiaille varsovalaisille ja EU-kansalaisille kuten minulle ILMAISTA!
Bardzo lubie Warsawe! Myös nuoret pitivät Varsovasta kovasti. Suosittelen hakemaan stipendiä. Tänä vuonna meitä oli 24 maasta. Unohtumaton elokuu!
Pirjo Valkeapää
Malgosia Sadecka, stipendiaatti Suomessa
8.-29.8.2019 RAPORTTI
Helsinkiin menin Elizan kanssa. Hän on minun serkkuni ja hän meni siellä ruotsin kurssille. En ollut ensimmäistä kertaa Suomessa, olin siellä muutama vuosi sitten minun perheeni kanssa. Tulimme torstaina, ja lentokentällä Titta Tossavainen ja Marjukka Mäyry tervehtivät meitä ja veivät meidät asuntoomme. Titta antoi minulle suomen oppikirjan ja sitten Kaija Hyvönen-Rajecki tuli ja antoi Elizalle ruotsin oppikirjan.
Olimme Helsingissä viikkoa aikaisemmin, koska haluisimme aikaa tutustua kaupunkiin. Tuolla viikolla kävimme esimerkiksi Suomen kansallismuseossa, Designmuseossa, Temppelinaukion kirkossa, katsoimme Finlandia-taloa ja Helsingin kaupunginorkesterin taloa ja kävelimme paljon. Myöhemmin kävimme myös monissa muissa paikoissa, esimerkiksi Suomenlinnassa ja Alvar Aallon studiossa,
Ensimmäisen viikon aikana Titan aviomies, Matti, vei meidät Gumbostrandiin Sipooseen. Siellä oli kokous ja he kutsuivat meidät. Se oli erittäin mukavaa.
Seuraavalla viikolla minun ja Elizan kurssit alkoivat. Sen viikon tiistaina olimme Porvoossa Titan ja Kaijan kanssa. Olimme ensin useissa kaupoissa, mukaan lukien yksi suklaakauppa, ja Titta osti meille paljon makeisia. Olimme myöhemmin Porvoon tuomiokirkossa. Eliza lähti takaisin Puolaan viikkoa ennen minua, joten torstaista olin kolmannen viikon yksin. Sillä viikolla kävin kurssin lisäksi Hämeenlinnassa Titan ja Marjukan kanssa. Olimme hyvin vanhassa puistossa (Aulanko) ja meillä oli siellä piknik. Titta näytti minulle koulun, jossa hän oli opiskellut. Vietin loppuviikon kurssilla. Se oli hyvin kiva ja opin paljon. Minun opettajani nimi oli Alfred. Hän oli hyvin sympaattinen ja kohtelias ja minusta hän on hyvin hyvä opettaja. Minun ryhmäni ei ollut liian suuri eikä liian pieni, niinpä työskentely ryhmissä oli tehokasta. Eliza on myös tyytyväinen kurssiinsa.
Haluan vielä kiittää spyliä tästä stipedendistä ja Tittaa, Marjukkaa ja Kaijaa ja Mattia siitä, että he auttoivat meitä niin paljon ja että voimme nähdä muutakin kuin Helsingin.
Małgosia Sadecka
Dorota Jankowska, stipendiaattina Suomessa
1.-28.9.2019 RAPORTTI
Olen hyvin tyytyväinen oleskeluuni Suomessa. Asiat, joista me keskustelimme kurssilla olivat käytännöllisiä. Kurssin ansiosta tutustuin enemmän suomen kulttuuriin: sananlaskut, puhekieli, taide (arkkitehtuuri), elämä (työn, lapsen hoito hakeminen).
Opettaja selvitti kieliopin asiat (partisiipit) loogisesti. Me opiskelimme usein pienissä ryhmissä. Opettaja rohkaisi meitä lausumaan. Kurssi laajensi minun kielitaitoni.
Kun olin Helsingissä, katselin osaa suurta kaupunkia, kävin pareissa taidemuseoissa. Asuin mukavassa asunnossa. Pystyin menemään kurssille ja kaupunkiin nopeasti, kaikki oli lähellä.
Kaikki ihmiset olivat avuliaita, vieraanvaraisia, hyväntahtoisia minulle.
Olen iloinen, koska katselin myös Hameenlinnaa, Sibeliuksen syntymäkotia ja Aulankoa. Kurssin jälkeen kävin tutustumassa myös Rauman vanhaan kaupunkiin.
Oleskelu Suomessa oli kiva kokemus minulle. Puolalaiset usein luulevat, että pohjoismaalaiset ovat sulkeutuneet. Minusta ei se totta, he ovat ystävällisiä ja huumorintajuisia.
Kotiinpaluun jälkeen, olen jatkanut suomen opiskelua. Varmasti tulen vielä Suomeen.
Dorota Jankowska
2018 - NATALIAN JA URSZULAN RAPORTTI
Moi kaikille!
Me, venäläisen filologian maisteri työskentelevä suomalaisessa kirjanpidossa Torunissa ja Varsovan yliopiston kolmannen vuoden geologian opiskelija haluaisimme kirjoittaa kielikurssistamme ja kokemuksistamme Helsingissä. Me molemmat olemme opiskelleet suomea lehtorin, Jukka Kiljusen kanssa Skypessä noin 1-1,5 vuotta ja sen jälkeen meidät oli valittu kielistipendiaateiksi Suomessa.
Periaatehan Towarzystwo Polska-Finlandian kursseilla on se, että Suomi-Puola Yhdistysten Liiton stipendiä tarjotaan ehdokkaille siinä järjestyksessä kuin heillä on maksettuja oppitunteja. Se tietysti kannustaa pitkäjänteiseen opiskeluun.
Vähän sattumalta, ei kuitenkaan täysin, olimme molemmat ilmoittautuneet samalle kurssille. Niinpä ilmestyimmekin Helsinkiin samana päivänä (yksi päivä ennen kurssin alkua), mutta eri teitä ja eri paikkoihin. Vastaanottomme oli varmaan pieni ongelma juhannusviikovaihteen sunnuntaina, mutta Kaija Hyvönen-Rajeckin ja Marjukka Mäyryn taitavan organisaation ansiosta pääsimme asuntolaan hyvin nopeasti, melkein samaan aikaan. Isona mukavuutena koko stipendin aikana olivat kaupunkikortit.
Asuimme kaupunginosassa (Koskelassa) melko kaukana Helsingin laajalti ymmärrettävästä "elämästä", joten päivittäiset matkat bussilla (yllättävän nopealla) olivat välttämättömyytenä. Lippujen lisäksi saimme ensimmäisenä päivänä valmiiksi myös ruokatarpeet. Kaija oli huolehtinut, ettemme kuolleet nälkään sinä tuloiltana, mistä olimme tietysti erittäin kiitollisia hänelle.
Sen lisäksi saimme Kaijalta sähköpostin, jossa oli muutamia käytännön vinkkejä Helsingissä oleskeluun, ja ilmoitus, että aina tarvittaessa voimme soittaa sekä Marjukalle että Kaijalle. Tämä sai meidät tuntemaan olomme varmaksi ja mukavaksi koko oleskelun ajan. Stipendikurssin lopussa Kaija kutsui meidät myös ravintolaan aamiaiselle, mikä todisti yhä enemmän, että meidän kaikesta hyvinvoinnistamme pidettiin huolta. Olemme hyvin kiitollisia Suomi-Puola Yhdistysten Liiton huolenpidosta.
Mutta ennen kaikkea kursseista: opettaja (Inkeri Jääskeläinen) uhkui energiaa ja innostusta. Hän yritti aina selittää kaiken mahdollisimman hyvin ja oli tietysti varovainen, ettei käytä englantia. Silloin tällöin tapahtui kuitenkin, että joku pyysi selitystä englanniksi - tälläisissa tilanteissa ei myöskään ollut mitään ongelmaa. Miellyttävän opettajan lisäksi pitää arvostaa myös kurssin sisältöä.
Hyödynsimme tätä paljon käytännön kieliopin suhteessa. Ryhmä oli suuri, joten mahdollisuutta puhua ei ollut paljon. Siitä huolimatta opettaja oli aina halukas esittämään esimerkiksi oikeaa ääntämistä ja korjaamaan meitä, jos sanoimme muutenkin jotain väärin.
Ei voi silti sanoa, että puhumisharjoitukset puuttuivat kokonaan. Välillä työskentelimme pareissa tai hieman suuremmissa ryhmissä käymällä lyhyitä keskusteluja yksinkertaisista aiheista. Sellaiset lisäykset tyypillisesti kieliopillisiin kysymyksiin olivat mukavana elementtinä puhekieleen tutustumisessa.
Ja, jos puhumme jo puhekieleen tutustumisesta, kurssituntien ja kotiläksyjen tekemisen ulkopuolella, emme tietenkään ole istuneet koko ajan asuntolassa! Selvä juttu, että kaikkialla voi tulla toimeen englannin kielellä, mutta me yritimme aina reippaasti pärjätä suomeksi. Olo koko ajan suomenkielisessä ympäristössä kehitti tietenkin paljon ymmärtämistaitoa ja opetti sanastoa kaikista aihepiireistä. Tämän kaikki hyödyt kielitaidon kehitykselle voi varmaan huomata vasta jälkeenpäin.
Meillä oli paljon tutustumismahdollisuuksia, ei ainoastaan sellaisissa paikoissa kuin karaokeklubit (joissa vietimme muutaman erittäin hienon illan), vaan myös viikonlopun aikana, nopeasti järjestetyllä retkellä kaupungin länsiosaan. Toinen meistä oli ollut täällä jo aiemmin, siksi liikkuminen Helsingissä oli helpompaa.
Olemme nähneet kuuluisan Sibelius-monumentin, kuuntelimme myös miellyttävää konsertia Temppeliaukion kirkossa. Seuraava retkemme oli Suomenlinnaan. Oli melkoinen helpotus, että voimme päästä sinne lautalla ilmaiseksi kaupunkikortin ansiosta.
Mitä liittyy saaren nähtävyyksiin, mielipiteemme ovat vähän erilaisia. Toinen piti enemmän Sotamuseosta ja toinen - Lelumuseosta. Me molemmat olemme kuitenkin sitä mieltä, että kannatti mennä sinne.
Hieno kokemus oli myös mennä Wanaja Festivalille Hämeenlinnaan. Siellä oli paljon artisteja, mutta eniten odotimme Cheekiä. Oli tosi mukava viettää koko päivä kuuntelemassa suomalaista musiikkia livenä, pääasiallisesti nuoremman sukupolven edustajien esityksissä.
Yhteenvetona kirjoitamme vain, että olemme molemmat tosi tyytyväisiä. Suosittelemme kaikille tämän Towarzystwo Polska-Finlandian kursseilla suomea opiskeville SPYL:n myöntämän stipendin käyttöä Helsingin kesäyliopistossa. Pitää käyttää tilaisuutta hyväkseen, koska se kannattaa!
Lähetämme sydämellisiä terveisia kaikille Suomi-Puola Yhdistysten Liiton jäsenille – sekä Puolassa Towarzystwo Polska-Finlandian toiminnassa mukana oleville.
Natalia Rogowicz ja Urszula Chatys