Kielistipendit

Vuoden 2017 haku kielistipendiaatiksi 27. maaliskuuta mennessä


Varsovan yliopiston kirjasto, valmistunut 1999




 KIELISTIPENDIT VARSOVAAN HAETTAVINA 

SPYL valitsee 2 stipendiaattia opiskelemaan puolan kieltä Varsovaan Polonicumin kurssille 1.-31. elokuuta 2017. Stipendiaattivaihto toimii yhteistyönä Varsovan Puola-Suomi Seuran kanssa.

Stipendiaatin tulee olla Suomen kansalainen ja Suomi-Puola yhdistyksen jäsen. Vapaamuotoiseen hakemukseen tulee liittää oman Suomi-Puola yhdistyksen suositus, mahdollinen puolan kielen opettajan lausunto sekä selvitys muista puolan opiskeluun myönnetyistä stipendeistä.

Kurssin alussa testataan Puolan kielen osaamisen taso, jolla määritellään opiskelijalle sopiva kurssi. Kielen opetus sisältää myös Puolan kulttuuria ja historiaa. Opiskelu on hyvin tiivistä ja tehokasta. Alla on edellisten vuosien stipendiaattien kertomukset, joihin kannattaa tutustua.

Liitto maksaa kurssimaksun ja asumisen, mutta kaikki matkat ja vakuutukset stipendiaattien tulee hoitaa itse. Kurssin voi keskeyttää vain hyvin painavista ja todistettavista (esim. lääkärintodistus) syistä, muutoin opiskelijan on maksettava Liitolle takaisin jäljelle jäävän kurssin osuus.

Hakemukset tulee toimittaa Liiton toimistoon maanantaihin 27.3.2017  mennessä osoitteella Suomi-Puola Yhdistysten Liitto ry, Porvoonkatu 37A, 00520 Helsinki.

Hallitus valitsee stipendiaatit kokouksessaan lauantaina 1.4.2017.

Lisätietoja antaa varapuheenjohtaja Kaija Hyvönen-Rajecki p. 045 631 6285 tai email: kaija.hyvonen(at)luukku.com.







Vuoden 2016 stipendiaattien raportit


Varsova: polonicum kurssi 1.8. – 26.8.2016

 

Jouni Deryng

Matkustin perjantaina junalla Gdyniasta Varsovaan hiukan jännittyneessä ja odottavassa mielentilassa miettien tulevaa puolankielen opiskelua Varsovan yliopiston polonicum kurssilla. Odotukset tulevan kurssin osalta olivat avoimen positiiviset aikaisemmin kurssilla olleiden kertomusten ja lukemieni raporttien perusteella. Itseluottamus vieraasta ympäristöstä ja kurssista selviämisestä olivat myöskin vahvasti positiiviset. Junamatka jatkui mukavasti ilmastoidussa Intercity -junassa vaihtelevia puolalaisia maisemia katsellessa, välillä hiukan torkahdellessa ja hiukan lukiessa.

Perille päästyä minua oli asemalaiturilla vastassa Jukka Kiljunen, jonka kanssa olimme matkani aikana tekstiviesteillä tapaamisen sopineet. Hänen mukanaan oli mukava puolalainen perhe, joka oli puolalaiseen tapaan innokkaasti kyselemässä ja juttelemassa kaikesta mahdollisesta ja mahdottomasta. Puolan kielistä puhetta alkoi tulvimaan siihen tahtiin, että olin hetkessä päästäni pyörällä. Yritin toki kovasti heille puolaksikin vastailemaan, mutta kyllä siinä jouduttiin turvautumaan paljon myös englannin kieleen. Välillä käytiin keskustelua Jukka kanssa suomeksikin, koska hän selvästi halusi käydä keskustelua suomeksi. Perheen isä ajelutti meitä hiukan Varsovan keskustaa ympäri ja he kovasti keroivat kaikesta mitä näimme. Tosin itse kärsin siinä vaiheessa jo vähän matkaväsymystä ja suurin osa Varsovan esittelystä meni täysin ohi.

Lopulta pääsimme perille tulevaan majoitukseen Okopowalla. Asunto oli pieni perinteinen puolalainen kerrostalo asunto. Talossa oli meneillään jonkinlainen putki- ja porraskäytävä remontti, mutta asunto oli ihan kunnossa ja siisti. Kaikki tarpeellinen oli kunnossa viihtyisää asumista varten. Ainoastaan yksi huone puuttui, koska asunnossa oli vain yksi erillinen makuuhuone ja yhteisessä tilassa olivat: keittiö, toinen makuupaikka ja olohuone. Tämä tietenkin aiheutti hiukan hankaluuksia viihtyvyyden kannalta.

Seuraavana päivänä, lauantaina, oli heti avajaistilaisuus yliopistolla, jossa kerrottiin tulevasta koulutuksesta, opettajista, ohjelmasta, ympäristöstä ja annettiin erilaisia ohjeita ja neuvoja. Lisäksi oli tasokoe ja haastattelu puolaksi, jonka perusteella jaettiin oppilaat ryhmiin. Porukkaa oli paljon ja ryhmät muodostuivat mielenkiintoisiksi. Meidän ryhmässä oli kansalaisuuksia Canadasta, Australiasta, Englannista, Hollannista, Latviasta, Liettuasta. Tasokokeet olivat onnistuneet, koska olimme melko lailla samalla tasolla puolan kielen suhteen. Olin toki ryhmän iäkkäin, mutta se ei tuntunut haittaavan muiden, eikä minunkaan, opiskelua. Opettajamme oli nuori, mutta erittäin ammattitaitoinen pani Malgorzata Malinowska. Hän oli erittäin kannustava ja innoittava, välillä myöskin vaativa, joka sai meidät yrittämään ja innostumaan puolan kielestä.

Kaiken kaikkiaan kurssi oli erittäin kansainvälinen, porukkaa oli Intiasta ja Australiasta aina Amerikan mantereelle saakka. Myöskin ikäjakauma oli laaja, vaikka tietenkin nuoria oli suhteellisesti enemmän kuin meitä vanhuksia. Voin oman kokemukseni perusteella suositella kurssia kaikille ikään, sukupuoleen tai osaamisen tasoon katsomatta. Kurssi antaa hyvät valmiudet puolan kielen opiskeluun omasta lähtötasosta riippumatta. Lisäksi saa suorastaan runsaan tietotulvan Varsovan elämästä ja historiasta, joka toki painottuu voimakkaasti toisen maailmansodan tapahtumiin. Toisaalta ymmärtääkseen Varsovan nykyaikaa on hyvä tietää millaisesta tilanteesta Varsovaa on lähdetty jälleen rakentamaan toisen maailman sodan jälkeen. Kaikki se on jättänyt pysyvät jäljet tähän päivään. On pysähdyttävä hetki kokea kansannousun muistoksi järjestettävä hiljainen hetki 4.8. koko kaupungin pysähtyessä paikalleen kello 17 aikoihin. Liikenne ja ihmiset pysähtyvät, sireenit soivat kuin huutaakseen kunnioitusta niille, joita ei enään ole.

Varsovan opintomatkaa suosittelen kaikille, jotka haluavat oppia ymmärtämään puolan kieltä, puolalaisia ihmisiä, puolan kulttuuria, puolan historiaa, puolan kansakuntaa, puolan kärsimystä toisen maailman sodan aikana, puolan itsenäisyyttä ja kaikkea sitä, mitä me kaikki olemme.



Weronika Jablonka 


In August I attended an intensive Finnish course at the Helsinki Summer University.
It was indeed intensive - four times a week for four hours, conducted entirely in Finnish - yet it was possible to absorb knowledge without getting tired or distracted, probably thanks to visual help and an easy-going teacher.

Even though I could have chosen a higher level (I had already been familiar with some of the topics), I still benefited from it by being able to understand the spoken language and gaining courage to speak Finnish. I feel that the practical skills were the ones the course focused on, not the grammar. However, a theoretical base was also provided.

The course required some homework too: doing a few exercises and learning vocabulary, although it wasn't an overwhelming amount.

The one thing I didn't like that much was the focus on the common language of the Helsinki area. For my personal use I don't really need it, but since the target of the course were mostly immigrants and exchange students, I understand why it's been in the curriculum.

All in all, it was an experience that made me a lot more comfortable with using the Finnish language than I'd been before and has established a firm base for my further studies.


Pia Kurri

Varsovan puolan kielen kursseille hakeutumisen mahdollisuudesta kuulin ensimmäisen kerran jo kauan sitten – aloitettuani puolan kielen peruskurssilla Tampereen työväenopistossa. Kun sitten liityin kotikaupungin Tampereen Suomi – Puola -yhdistykseen ennen ensimmäistä Puolan matkaani, en suunnannutkaan vielä pääkaupunkiin, vaan ystävyyskaupunki Łódziin. Nämä vaikuttivat kuin kahdelta eri maailmalta ja ajalta. Kolmas vierailuni  toteutui kuin ihmeen kaupalla vasta nyt.

Valmistauduin matkaan tuttavalta lainaamieni opaskirjojen turvin sekä kesäisellä puhekurssilla avoimessa yliopistossa. Hyvä niin, sillä paikan päällä erilainen arki ja nopeatempoinen opiskelu haasteineen hotkivat miltei kaiken ajan suureellisemmalta omien suunnitelmien toteuttamiselta.

Iloyllätyksenä vastassani lentokentällä odottivat Suomi – Puola -Seuran edustajina Jukka ja Lidka sekä Suomeen kielivaihtoon lähtevä Weronika mukavine vanhempineen. Pääsin heti pienelle päätä pyörryttävälle keskustan kierrokselle sekä kertomaan (takellellen) puolaksi, mikä isäntämaan kielessä niin kovasti viehättää, että vuodesta toiseen jaksan kerrata ja koettaa päntätä uuttakin.

Jukka ja Lidka pysyttelivät myös kuulolla ja lisätukena koko kurssin ajan, loppusaattueeseen saakka. Nim wyśłę moje serdeczne dziękowania!

Majapaikkani sijaitsi Wolassa, n. puolen tunnin bussimatkan päässä yliopiston uudesta kirjastosta (BUW) ja sen vastapäisestä ”uusfilologian” laitoksesta, jossa oppitunnit, luennot ja elokuvaesitykset järjestettiin. Vartin reippailu pysäkille aamuisin herätti hyvin uuteen päivään.

Tasoryhmäni sai opetusta aamupäivisin kahdelta reippaalta ja osaavalta naisopettajalta vuorotellen; nämä opettajat toimivat työparina kahdelle ylemmän tason ryhmälle. Vuorottelu tuntui virkistävältä, vaikka haasteelliseltakin, kun vaikeamman kielioppiasian tai teeman kohdalla joutui jättämään päivällä opitun narikkaan ja vaihtamaan illaksi edellisen päivän kotitehtäviin. Päättelen, että opimme monipuolisemmin kahden opettajan turvin kuin yhden, onhan kahdella erilainen ulosantikin.

Sain kiinni uudesta rytmistä, mutta niin pitkiä ja runsaista opintoarjista koitui, etten voinut välttyä n.s. keskikohdan uuveelta. Viimeisien kahden viikon aikana aloin jo tottua kieleen ja suurkaupungin osasiini niin, että viimeisen viikon loppua kohden olin enemmän kuin valmis jäämään opintojen ja uusien miljöiden pariin pitemmäksikin aikaa.

Osallistuin joka iltapäivä joko vaihtoehtoiselle luennolle, teksti- tai keskustelutyöpajaan kiinnostavimman tematiikan tai hyväksi tuntemani luennoitsijan mukaan. Välillä päädyin myös alemman tason esitykseen, jos aamutunnit olivat olleet vaativia. Vaikeimman tason luennoilla oma osallistuminen toteutui harvemmin muutoin kuin tarkkaavaisesti kuunnellen (syinä sanaston/ rohkeuden puute, uupumus), vaikka mieleni tekikin kommentoida tai kysyä. Teemat vaihtelivat popkulttuurin tietoiskuista historiaan, kirjallisuuteen, taiteilijoihin, uskontoon ym yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Luennoitsija-opettajat suhtautuivat meihin ihailtavan positiivisesti ja kärsivällisesti. He ilmaisivat asiansa rauhallisemmalla tempolla ja usein selkeämmin kuin opettajamme! Myös elokuvaesityksistä valtaosan näin, ja vaikken ymmärtänytkään kaikkia puolalaisrepliikkejä tai -tekstityksiä, oheiset kirjalliset selvitykset ja verkkolinkit avittavat lisää (aina ei tutumpi englanninkielikään avaudu kunnolla, jos samalla kuulen toisen kielen vierasta sanastoa).

Iltaisin oli useimmiten asunnolla vasta seitsemän maissa, jos jäin laitokselle nettiasioille. Kotitehtävien pariin jaksoin monesti vasta yhdeksän maissa, sillä välissä täytyi paitsi kirjoittaa päiväkirjaa puolaksi (lupasin itselleni vaihtaa puolaan elokuun ajaksi) ja levähtää, syödäkin.

Viikonvaihteella tarjottuihin museo- ja kiertokävelyihin osallistuin voimien ja sään mukaan. Varsin vaihtelevaisten elotuulten vuoksi varsinaisia hellepäivä koitui meille vain kourallinen, mutta onneksi etenkin sunnuntaille, joina vierailinkin paitsi Varsovan juutalaisten jalanjäljillä, Łazienky-puistossa pianokonsertteineen sekä ja ainoana vapaapäivänä Wilanówassa. Luontoihmisenä nautin kuninkaallisista puistoista, niissä tunsi puhtaamman ilman ja huomasi vihreyden vapauttavan vaikutuksen myös muissa käyskelijöissä! Varsinaisiin taide- tai kulttuurimuseoihin, edes Zamek Królewskiin en kelpo säällä raaskinut sulkeutua; Wilanówan kartanolinnan puolankielisellä opastuskierroksella sentään koin aateliselämän loistoa pikatahdissa.

Kielitaito alkoi kohentua osapuilleen kurssin puolivälin paikkeilta lähtien tuntuvimmin. Sisäistä riemua syntyi etenkin niinä hetkinä, kun kadulla, puodissa, bussissa tai kahvilassa ryhdyin juttelemaan puolaksi tuntemattomalle puolalaiselle ja toisinaan puolalainen tahtoi esittää vastakysymyksen tai jutella hieman enemmänkin. Jos kieliopinnoistani puhuttiin, sain aina lisää kannustusta. Takapakkeja koin muutamien iltapäivien lopulla, kun olisin tahtonut tarkentaa asiaa opettajalta, mutten enää useitten tuntien pinnistämisen ja vieraamman teeman suhteen ontuvan sanastoni vuoksi kyennytkään kertomaan puolaksi juuri sitä, mitä ajoin takaa. (Englantiin oli paikoin sorruttava, mutta onneksi suurin osa opettajista taisi ja puhui mielellään myös englanniksi.)

Kaikkiaan haaste opiskella ja käyttää puolan kieltä enemmän ja täsmällisemmin vahvistui polttavaksi.

Tiedän, että minun tulisi palata takaisin, ainakin Puolaan, mutta mieluusti myös Varsovaan: täydentämään kielitaitoa ja jatkamaan aloittamiani askelreittejä pitemmälle paikallisen kulttuurin ja historian saloihin. Kaikki poluthan johtavat laveammalle – palaten jälleen takaisin..!




Emilia Kondracka

Nimeni on Emilia Kondracka. Olin tänä vuonna kaverini Milenan kanssa Helsingissä SPYL:n kielikurssistipendilla. SPYL:n Kaija ja Marjukka auttoivat meitä paljon koko kurssiajan. Kun saavuimme Helsinkiin, Kaija odotti jo meitä lentokentällä. Hän tilasi meille taksin, mitä oli hienoa, kun meillä oli painavat laukut, emmekä tienneet, miten päästä asuntolaan. Sitten hän antoi meille avaimet. Mä tykkäsin niistä, koska voisin avata kaikki ovet yhdellä avaimella. Meillä oli kummallakin oma makuhuone, sekä yhteinen keittiö, kylpyhuone, olohuone ja parveke. Asuntolassa oli lisäksi mm. kerhohuone, sauna ja ilmainen pesutupa. Asuimme siellä mukavasti. Kadun toisella puolella oli Alepa ja talon edessä bussipysäkki. Oli kiva, että Kaija antoi meille myös matkakortit, kun ne olisivat niin kalliita. Saimme lainaksi myös reitittimen, jotta meillä olisi nettiyhteys.

Kurssi 8 oli intensiivinen ja vaativa ja olen siihen täysin tyytyväinen. Meillä oli oppitunteja ma-to, klo 16-20. Kotitehtävät veivät paljon aikaa, noin kolme tai jopa neljä tuntia joka päivä. Opin paljon uutta ja harjoittelin, mitä olin jo oppinut TPF:ssa Jukka Kiljusen kurssilla. Meidän ryhmällä oli todella hyvä opettaja, Päivi Lehtinen. Olin odottanut, että kielioppikurssi olisi vähän tylsää, mutta päinvastoin. Päivi antoi meille paljon lisämateriaaleja, selitti myös nyansseja ja oli aika hauska. Vaikka ryhmässä oli melkein 30 oppilaita, sain puhumaan paljon. Olen iloinen siitäkin, että saimme SPYL:ltä kurssikirjat. Tein niihin muistiinpanoja ja nyt voin opiskella niistä lisää itse. Harjoitellakseni suomea osallistuin kielikahlivoihin Pasilan kirjastossa ja olin myös muissa kirjastoissa. Tykkäsin niistä todella paljon ja hain kirjastokortin. Rikhardinkadun kirjastohoitaja oli erittäin kiltti ja puhui minulle suomea, vaikken ymmärtänyt kaikkea. Hän selitti vaikeita sanoja englanniksi.

Olin Helsingissä jo toisen kerran. Viime vuonna näin suosituimmat turistipaikat ja nyt kurssin aikana voin keskittyä enemmän suomen kielen harjoitteluun ja tein viikonloppumatkat muihin paikkakuntiin. Käyn Espoossa, Porvoossa, Turussa ja Tampereella. Espoossa kävimme Nuuksion kansallispuistossa ja kiersimme neljän kilometria pitkän Haukankierroksen. Retki oli mielyttävä ja tykkäsimme suomalaisesta luonnosta hyvin paljon. Matkustin Porvooseen, Turkuun ja Tampereelle Onnibussilla. Se on halvin bussi, jossa on myös Wifi ja vessa. Turussa satoi melkein koko päivän, eikä kaduilla ollut paljon ihmisiä. Sää oli muutenkin koko ajan suhteellisesti kylmä, vasta kurssin viimeisinä päivinä oli tosi lämmintä ja aurinkoista. Porvoo on sievä kaupunki vanhoine taloineen ja vesistöineen. Mutta eniten tykkäsin ehkä Tampereesta. Olin siellä Nightwishin konsertissa, eikä ollut kovin paljon aikaa katsoa kaupunkia ja varmasti tulen sinne vielä takaisin. Konsertti oli minusta loistava, koska soitti kolme yhtyettä, joista tykkään hirveästi. Nightwish nauhoitti DVD:n ja siksi kaikki oli täydellistä.

Helsingissä söimme lounaan ja keskustelimme suomeksi Marjukan ja Kaijan kanssa hienossa ravintolassa Senaatintorilla. Olin myös SPYL:n toimistossa lähellä Linnanmäkeä, varsinkin Piwnica on ainutlaatuinen paikka. En tietenkään voinut olla käymättä pari kertaa Suomenlinnassa, se taitaa olla paras paikka Helsingissä. Sitten olin Milenan kanssa myös Stromman "Kaunis Kanavareitti" risteilylla, Kaija oli antanut meille liput lahjaksi ja se oli ihanaa! Ilman sitä en olisi tiennyt, että Helsingin saaristo on niin viehättävä. Olisi kiva joskus ajaa siellä itse moottoriveneellä tai viettää viikonlopun jossain saaressa. Toisena päivänä menin kavereideni kanssa Seurasaareen, jossa juoksi monta oravaa ja se oli mielyttävä iltapäivä. Turistina kävin Helsingissä vielä kahdessa museossa. Yksi niistä oli minun lempimuseo Kiasma, jossa näin tällä kertaa upean valokuvanäyttelyn. Vierailin myös Helsingin työväenasuntomuseossa, josta sain tietää Kaijan antamista turistimateriaaleista. Se oli minulle yllättävän kiinnostava ja lisäksi oli ilmainen opastus.

Helsinki ei vaikuttanut niin turvalliselta paikalta kuin olimme ajatelleet. Kolmessa viikossa edhin nähdä omin silmin varkaus ja tappelu. Mutta vain Helsingin keskustassa, ja ehkä sekin oli sattuma. Useimmat ihmiset olivat rauhallisia ja ystävällisiä toisilleen. Minusta vaarallisimpia oli ratikoita, jotka ilmestyivät kuin tyhjästä. Ainakin Varsovassa on helpompi huomata, että ratikka lähestyy.

Haluan kiittää teille stipendistä. Se oli mukava kokemus ja olisin hyvin surullinen, jos en voisi tulla takaisin Suomeen. Nähdään kuitenkin jo syksyllä, kun palaan Helsinkiin Erasmukselle! (Elokuu 2015)


Milena Napiorkowska

         Byłam na kursie Finnish for Foreigners - Suomea intensiivisesti 5 w dniach 18.07-08.08.2015. Byłam z koleżanką z TPF, która wcześniej była już w Finlandii, więc pewniej się czułam. Jednak wizyta Kaiji na lotnisku była bardzo pomocna i cieszę się, że nas odebrała i zawiozła do akademika. Materiały informacyjne okazały się przydatne, tak samo jak dostęp do Internetu i oczywiście podręcznik. Akademik był wygodny,
w całkiem dobrej lokalizacji, blisko sklep i przystanek, z którego można było szybko dojechać do centrum.

         Kurs okazał się bardzo pomocny. Lektor, Jukka, namawiał mnie na wyższy poziom, ale cieszę się, że zdecydowałam się jednak na niższy. Rozumiem i znam wiele struktur gramatycznych, ale mam problemy
i krępuję się rozmawiać, tworzyć wypowiedzi. Kontakt z żywym językiem
i codzienne ćwiczenia pomogły mi się odważyć. Mam większą łatwość rozmawiania, chociaż do ideału wciąż wiele mi brakuje i nadal nie czuję się pewnie. Mimo tego, udało mi się dość swobodnie porozmawiać ze stypendystkami z Finlandii, które przyjechały do Warszawy do TPF
w ramach wymiany. Utrwaliłam też gramatykę, którą poznałam wcześniej oraz poznałam kilka nowych zagadnień. Dobry wynik egzaminu (49/50) dodatkowo mnie zmobilizował do dalszej pracy i pozwolił uwierzyć
we własne możliwości.
        Pobyt w Helsinkach wspominam bardzo miło. Bardzo się cieszę, że miałam okazje je zwiedzić i to od razu przez trzy tygodnie. Kilka razy byłam na Suomenlinnie, wyspa mi się wyjątkowo podobała, więc płynęłam tam w ramach relaksu po zajęciach – chociaż w tę i z powrotem, żeby tylko ją zobaczyć. Dodatkowo zwiedziłam Tampere, Turku,Porvoo,Espoo i Kuopio. Zakładałam, że wizyta w Kuopio najbardziej mnie ucieszy i tak faktycznie było. Piękna miejscowość, krajobrazy, miła, spokojna atmosfera, a jasno na dworze było jeszcze o północy. Zachwyciły mnie również uliczki w Porvoo i wesoła atmosfera, która panowała podczas wizyty w Tampere (odbywał się Kukkaisviikot 2015) – ludzie byli mili, tańczyli i cieszyli się.
       Jestem wyjątkowo zadowolona z pobytu w Helsinkach i z kursu. Było lepiej niż się spodziewałam. Bałam się, że sobie nie poradzę, nie będę rozumiała, tego co będzie mówił nauczyciel na zajęciach, będę się wstydziła odezwać, nie będę umiała się poruszać po mieście. Jednak, gdybym mogła, bez wahania pojechałabym drugi raz na kurs. Ogólnie pobyt w Helsinkach pobudził jeszcze bardziej apetyt na zwiedzanie Finlandii i planuję już kolejną wizytę. Nawet nie jedną!
                                                                                                                                                                                                                            Milena Napiorkowsk
Ester Laato

    Olin iloisesti yllättynyt, kun sain kuulla, että pääsen Polonicum-kurssille 2015. Varsova on minulle tuttu paikka: olin harjoittelussa Varsovassa syksyllä 2013 ja aiemmin olin käynyt Polonicumin v. 2010 CIMO:n stipendillä. Erona aikaisempaan kurssiin oli, että asuin tällä kertaa Marinan asunnossa Bagnolla, kun taas aiemmin olin ollut asuntolassa.

     Vuoden 2015 kurssilla sovellettiin ensimmäistä kertaa online-tasokoetta, joka tehtiin kotona ennen kurssin alkua. Tämä oli tervetullut uudistus, koska se kevensi mukavasti kurssin alkua. Ensimmäisenä kurssipäivänä oli vain nopea suullinen ”koe”, jossa keskusteltiin muutama lause niitä näitä puolaksi. Itse pääsin ryhmään 19, eli ylimmälle C2-tasolle. Ryhmän taso oli itselleni sopiva, mutta arvioisin sen C1-tasolle. Tunneilla käytiin paljon läpi uusia sanastokokonaisuuksia, mikä toisaalta oli hyvä, toisaalta itse olisin kaivannut myös kieliopin kertausta vaativalla tasolla. Minusta tunteihin käytetyn ajan olisi pedagogisesti ajatellen voinut käyttää tehokkaamminkin. Toisaalta elokuun kurssihan on wakacyjny, joten ehkä tarkoituskin oli ottaa hieman rennommin. Opettajat olivat joka tapauksessa päteviä ja huumorintajuisia.

     Itse kurssijärjestelyt toimivat hyvin. Tunnit pidettiin uudessa ilmastoidussa filologian laitoksen rakennuksessa, mikä oli erittäin tervetullutta, koska ulkoilman lämpötila oli vain muutamia päiviä koko elokuussa alle 30 astetta ja reilusti yli viikon yli 35 astetta. Onneksi asunto sijaitsi ihan keskustassa, eikä tarvinnut matkustaa yhtään ylimääräistä täpötäysissä busseissa. Kuumuus toisaalta pakostikin rajoitti hieman viikonloppuaktiviteetteja, jolloin en tullut käyneeksi Varsovan ulkopuolella ollenkaan. Asumisjärjestelyt onnistuivat mukavasti, kiitos tosi hyvän kämppiksen. Tulimme Kukan kanssa oikein hyvin juttuun ja teimme paljon asioita yhdessä sekä porukassa muiden kurssilaisten kanssa. Varsovassa järjestetään kesäisin huikea määrä erilaisia tapahtumia, ja tietysti museotarjonta on myös kohdallaan,  joten vapaa-ajan ongelmia ei ollut. Veikselin ranta on kokenut parissa vuodessa valtaisan kasvojenkohotuksen, ja siitä on tullut koko kansan kesänviettopaikka hiekkarantoineen ja rantabulevardeineen.

    Yleisesti kurssi oli minulle suureksi hyödyksi. Jäin kurssin jälkeen Varsovaan, koska aloitin työt 1.9. Suomen suurlähetystössä. Työssäni tarvitsen päivittäin puolaa, joten oli hyvä saada Suomessa hieman kangistunut kieli taas taipumaan puolan deklinaatioihin. Suuret kiitokset siis SPYL:ille mahdollisuudesta osallistua kurssille ja kiitos myös Anna (Packowska-Kanialle) ja muille Puola-Suomi- yhdistyksen aktiiveille, jotka pitivät meistä huolta.


Kukka Pitkänen
Olin Suomi-Puola Yhdistysten Liiton stipendiaattina Varsovan yliopiston Polonicumin puolan kielen kurssilla ulkomaalaisille opiskelijoille ajalla
31.07.-29.08.2015. Olen todella tyytyväinen koko kurssikokemukseen ja seuraavaksi erittelen hiukan tapahtumia ja kokemuksiani tältä ajalta.

Saavuttuani Varsovan lentokentälle illalla 29.07. minut vastaanotti ystävällinen ja iloinen Anna Paczkowska-Kania, joka ajoi minut asunnolle ul. Bagnolle ja sai minut heti
tuntemaan itseni tervetulleeksi. Siispä ensi hetkistä lähtien käytännön asiat toimivat. Olin myös tyytyväinen asuntoon ul. Bagnolla. Sijainti kaupungin
keskustassa oli äärimmäisen kätevä, ja asunto oli kaikin tavoin toimiva. Tilaa riitti hyvin sekä minulle, että toiselle stipendiaatille Ester Laadolle.
Itse kurssi alkoi seuraavana päivänä yliopistolla tervetulotoivotuksilla ja tasotestillä. Olin jo etukäteen tehnyt kirjallisen osion internetissä, ja nyt oli vuorossa
suullinen osio. Testin perusteella meidät jaettiin noin 10 hengen ryhmiin. Kullakin ryhmällä oli kaksi opettajaa, jotka opettivat ryhmää vuoropäivin. Oma
ryhmäni oli ryhmä nro 12. Tunsin päätyneeni oikeaan ryhmään. Aluksi opetuksen seuraaminen oli tosin itselleni hankalaa, sillä kaikki opetus ja keskustelu
hoitui puolaksi, mikä oli minulle uutta, sillä Helsingissä opetus oli tapahtunut suomeksi, eikä minulla näin ollen ollut vielä vahvaa tottumusta puolan suulliseen tuottamiseen.

Pian tilanne kuitenkin helpottui; aloin ymmärtää kuulemaani ja pian pystyin itsekin jo tuottamaan lauseita ilman sen pidempää suunnittelua.

Kielitunteja oli maanantaista perjantaihin joka aamupäivä yhdeksästä puoli yhteen. Tämän jälkeen oli lounastauko ja iltapäivällä eri tasoille erilaisia luentoja ja
työpajoja, mm. ääntämisestä, erikoissanastosta ja kulttuurista. Illemmalla kolmen ensimmäisen viikon aikana oli lisäksi lähes päivittäin puolalaisen
elokuvan tai muun audiovisuaalisen ohjelman esitys. Erityisesti elokuvista opinkin paljon uutta Puolan historiasta ja kulttuurista.
Yliopiston puolesta järjestetyn ohjelman lisäksi tutustuin omin päin ja kurssilta saamieni ystävien kanssa Varsovan eri alueisiin ja kulttuuriseen antiin. Kävin monissa
niin taiteeseen kuin historiaankin liittyvissä museoissa. Lisäksi kävin konserteissa ja mm. katsomassa juutalaisen teatterin modernin version
Dibbuk-esityksestä. Kaiken kaikkiaan koko kuukauden ajan päiväni olivat täynnä mielenkiintoista tekemistä ja tunnen oppineeni todella paljon. Huomaan puolan
kielen taitoni ja sanavarastoni kehittyneen ja kasvaneen kovasti, ja opin myös todella paljon mm. puolalaisesta yhteiskunnasta, kuvataiteesta ja historian
kulmakivistä- asioista, jotka ovat vahvasti läsnä puolalaisten arjessa ja identiteetissä. Olen todella iloinen ja kiitollinen tästä kielikurssikokemuksestani, ja tunnen, että se vahvisti intoani oppia lisää
Puolasta ja puolan kielestä.